työpaikka ja -paikattomuus

minulla on huomenna tai teknisesti ottaen tänään, työhaastattelu. aion mennä tekemään tuttuja ravintola-alan hommia, eli aika varmasti saan paikan. kuvassa tavoitellut tunnelmat.

jostain syystä paine tehdä jotain mielenkiintoisempaa työtä on kasvanut viime vuosina. tuntuu jopa hieman nololta mennä taas tuonne pikaruokalaan, kun on korkeakoulututkintokiin jo vääjäämättä lähestymässä plakkaria. mutta tarvitsen rahaa ja olen epävarma hakiessani töitä paikoista, joista en tiedä mitään.

sen sijaan että syyttäisin itseäni saamattomuudesta, itseluottamuksen puutteesta ja comfort zonella kyyhöttämisestä, haluan kääntää tämän toisin eli muiden kuin itseni syyksi. mistä edes johtuu, että ihmiset jaotellaan menestyjiin ja luusereihin? luuseriksi kutsuminen on keppi ja menestyjäksi kutsuminen on porkkana. kyllähän se tiettyyn pisteeseen minuakin motivoi. haluan olla menestyvä, älykäs ja kehittää tätä ihmiskuntaa. haaveilen kuvan kaltaisista positiivisista värähtelyistä ja jakkupuvun tuomasta asiallisuuden ja vastuullisuuden illuusiosta. enhän minä halua olla lippalakissa hikoileva, pikaruokaloissa työskentelystä ylikasvanut “luuseri”, kun osa koulukavereista on jo niin vastuullisissa tehtävissä, että voidaan puhua jo urasta.

mutta miten voisin olla luuseri, kun haen ja haluan tehdä töitä? kun mietitään ihan juurta jaksain, niin eiväthän työttömätkään ole luusereita. kaikki ihmiset eivät edes voi tehdä töitä: ajatellaanpa että ihmiset olisivat esim. gepardeja. strutsit ovat gepardien ravintoa (lähde). videossa näemme kiistattoman kovia juoksusuorituksia, joita ilman jäisi päivän ateria syömättä.

mutta tarvitseeko, tai voivatko kaikki gepardiyhteisön jäsenet olla samanaikaisesti sen strutsin perässä juoksemassa? no eivät voi. jonkun pitää pitää huolta vauvoista, joku siivoilee yhteisön suosimia makoilukiviä, joku ehkä yrittää selviytyä särkyneestä sydämestä. miksi tällaista työskentelyä, joka on yhtälailla itsestään ja yhteisöstä huolenpitämistä, mitätöidään?

en kerta kaikkiaan voi sulattaa, millainen vaikutus työllä tai työttömyydellä on sosiaaliseen statukseen. se, miten joidenkin ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut työttömäksi joutumiseni jälkeen, on miltei pahempaa kuin se ettei ole rahaa. se on mielestäni väärin. en sano, että jokaisen antama työpanos olisi samalla tavalla tärkeä tai yhtä merkitsevä kuin toisen – jos tulee valintatilanne, jossa joudumme päättämään bloginkirjoittelun tai pikaruoan valmistelun väliltä, pikaruoan valmistelu voidaan kieltämättä nähdä esim. useamman ihmisen hengissä pysymisen kannalta oleellisempana.

mutta kyse ei ole siitä, sillä me olemme ihmisiä ja meillä on resursseja muuhunkin kuin hengissä pysymiseen ja lisääntymiseen. meillä on varaa pitää huolta esimerkiksi sairaista, vammaisista, addiktoituneista ja pienistä yhteisön jäsenistä. meillä on varaa arvostaa pienempääkin ja hyödyttömämpääkin yritystä antaa yhteisölle jotain. niitä tapoja on monia.

ennen kaikkea toivoisin että tällainen hyödyke vai turhake -ihmiskäsitys kaikkoaisi maapallolta kokonaan, kun ajat ovat sellaisia, että tuollaista ei ole oikeasti tarvetta murehtia. olipa hienoa että olit seuraava steve jobs, kun maapallo kärähti ilmastonmuutoksen johdosta tulipalloksi eikä jäänyt muuten edes gepardeja jäljelle.

hauskaa päivänjatkoa te kaksi lukijaani.

moikka

hei! muutin aika vasta maahan ja huomasin että täällä on tapana tehdä omasta itsestään kuvajainen internetiin. päätin kokeilla tätä, jos löytäisin muita hämmentyneitä tellukseenmuuttajia ja voisimme jakaa kokemuksia ja mietteitä tästä.

itsestäni sen verran, että muodostuin pienelle pitäjälle muutamia parallaksisekunteja maasta. kun olin kehittynyt tarpeeksi kompleksiseksi atomien sekamelskaksi, minut lähetettiin tänne maahan.

muuttopäivä oli täynnä jännitystä ja odotusta. olin pakannut mukaan kaikki 24 lempikromosomiani. lähdimme yhdessä muutamien miljoonien ikätovereideni kanssa matkaan. en olekaan nähnyt heitä sen koommin – olisipa hauska tietää, miten heillä nykyään menee.

siitä lähtien olenkin ollut ihmismuodossa. suurin osa kokemuksesta on ollut oikein mukavaa, olen lähinnä syönyt ja seuraillut maailmanmenoa. olen saanut etuoikeuden tutustua moniin mahtaviin solumössöihin ja kemiallisiin seoksiin.

aion tässä blogissa ihmetellä ja ruotia ihmis- ja eläinkunnan ilmiöitä. erityisen mielenkiintoisina aiheina pidän sosiaalisia suhteita, kauneutta ja teknologiaa. oikeastaan kaikki, mikä saa minut ymmärtämään maailman kulttuuria paremmin, on minulle kiehtovaa. yritän suhtautua aikaani täällä ainutlaatuisena kokemuksena ja vain nauttia matkasta.

lämpimästi tervetuloa blogiini, toivottavasti viihdyt!

Create a website or blog at WordPress.com

Up ↑